Yö takana (aavistuksen lyhyessä sängyssä) ja viikko edessä. Toisena päivänä aloitin tutustumisen kaupunkiin ja sen tarjontaan. Kaupunki muistuttaa melkolailla Poria näin äkkiseltään, pieni ja helppo, jossa kaikki kävelymatkan päässä. Hieman kauhistuin kuitenkin kun opiskelijat kertoivat aina kävelevänsä sairaalalle (2km) ja aloin jo selvitellä, josko löytäisin fillarin itselleni.
Päätin myös hankkia itselleni liittymän. Jotenkin myyjä teki tästäkin vaikeaa. Prepaidia hain, mutta lähdin prepaid tyyppisen määräaikaisen sopimuksen kanssa sisältäen netin. Homma ei siis toiminut R-kioskin malliin: Mene, Osta ja Lähde, vaan vaati jos jonkinlaisen lomakkeen allerkirjoittamista ja henkilökorttien näyttämistä. Kuitenkin lähdin kaupasta tyytyväisenä edulliseen liittymääni, tietämättäni mitä siihen kuuluu.
Myös ruokakaupassa käynti vaati tiettyjä toimenpiteitä, kun yritimme löytää minulle gluteenitonta ruokaa ja turkkilaisille vaihtari tytöille valmisruokaa, joka ei sisällä possua. Kiitos taskukokoisen turisti unkari sanakirjan ja unkarin tuntien, selvisimme. Kiitoksena tästä ja yskästäni huolestuneina toinen tytöistä halusi antaa minulle "yskänlääkettä" ja pari strepsiliä, että paranisin. Otin molemmat vaaleanpunaiset pillerit kohteliaasti ja ryntäsin kämpälle googlettamaan uteliaana millaisia yskänlääkkeitä turkissa tarjoillaan. Kyseessä oli 2 tablettia antibiootteja, joita suomessa käytetään kun "muut eivät auta". Eiköhän tästä yskästä ilmankin selviä.
Huomenna olis tarkoitus aloittaa sairaalassa tällä tietoa neurologisella osastolla (=
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti