Suomessa!

Nonni! Kolme kuukautta takana ja reilun viikon olen ehtinyt jo olla Suomessa. Viimeinen viikko Unkarissa oli kiireinen ja pakkaaminenkin jäi sunnuntai yölle.

Viimeisen viikon työskentelin Gizemin ja tuutorini kanssa miesten psykiatrisella osastolla. Osasto oli "kuntouttava" ja suurimmalla osalla miehistä oli mielenterveysongelmien lisäksi päihdetaustaa, iältään he olivat 16-65 vuotiaita. Osastolla ei ollut oikeastaan hoidollista tekemistä, joten lähinnä vietimme päivät jutellen potilaille ja toisille opiskelijoille. Tuutorini halusi myös oppia hieromaan, joten otin koekappaleeksi toisen opiskelijan ja opetin tuutorilleni oikeat otteet. Osastonhoitaja oli vaativa, mutta reilu, paikalla piti olla ajoissa, ja potilaiden kanssa jutella tai muuten olla ahkera, mutta sitten päästiinkin aina puolelta päivin kotiin, eli helppo oli viimeinen viikko ja sääkin suosi.

Heppa-Davidin ratsastus show

Koska aika alkoi loppua kesken, oli joka illalle jotain ohjelmaa. Tiistaina pääsimme kuin pääsimmekin ratsastamaan paikallisen Davidin tutun tilalle. Toki saimme vain talutettuna istua hevosen selässä, koska kukaan ei ollut aiemmin juurikaan ratsastanut, eikä kilttejä heppoja ollut kuin yksi, mutta oli ihan hauskaa! On se vaan rentouttavaa istua siinä ja heittää aivot narikkaan. Sitten vaan kotia ja suihkuun!

Keskiviikkona lyhyen työpäivän jälkeen suuntasimme totuttuun tapaan syömään jäätelöä ja sen jälkeen hetkeksi lepäilemään ennen iltaa. Paikallinen asuntolassa asuva ensihoidon opiskelija György kokkaili vuorostaan mulle, turkkilaisille, Ranskan vahvistus Davidille ja Espanjan Analle, luvassa gulassi keittoa, langoksia ja kahdenlaista kakkua, joista toisen György oli muistanut tehdä gluteenittoman! Nam! Siitä sitten syöksyin kuuntelemaan radiosta Suomi-USA peliä, joka hävittiin, se antoikin hyvän syyn lähteä juomaan! Koululla oli sinä iltana bileet joihin pääsisimme ilmaiseksi, mutta sitä ennen päätimme mennä yksille, kaksille johonkin. Matkalla törmäsimme heppa-Davidiin, joka oli silminnähden pettynyt, koska kukaan ei ollut hänelle kertonut että aiottiin mennä juomaan, todellisuudessa kukaan ei halunnut, sillä vainosi kaikkia naisia jatkuvilla facebook viesteillä ja kysymyksillä. Paitsi mua, multa se kyseli vain miten saisi iskettyä Gizemin. No matka jatkui porukalla kuppilaan ja sieltä bilepaikkaan sen jälkeen kun heppa-David oli tuonut baariin lehmänsarvesta tehdyn torven ja alkanut puhallella siihen. Diskossa hyvä meininki ja taas oli koulun henkilökunta ja opiskelijat yhdessä juhlimassa! Ana ihastui paikallisen DJ:n musiikkiin ja jäimmekin loppujen lopuksi auttamaan opiskelijoita jopa salin siivoamisessa. Seuraava päivä onneksi vapaa!

Torstaiksi meillä ei ollut muita suunnitelmia kuin tavata opettajaa viimehetken papereiden täytön merkeissä, tilasin myös itselleni litran kotitekoista pálinkaa Suomeen tuotaviksi. Koululta taas Nyíregyházan parhaaseen jäätelöpaikkaan ja sieltä kaupungille ja tuliaisia ostamaan. Onnistuin myös löytämään mitä täydellisemmän käsimatkatavara laukun, joka oli laadukas, tyylikäs ja siinä oli oma tasku mun läppärille! Tätä oon etsinyt koko elämäni! Leivoin vielä vapaapäivän ja jäähyväispiknikkini kunniaksi muffineja.

Perjantaina sitten viimeinen lyhyt työpäivä ja vielä viimeiset ostokset kaupungilla ja kotiin laittautumaan. Ehtoopäivästä lähdettiin Anan, Davidin, Gizemin ja Györgyn kanssa Debrecenin sammakko "järvelle" (lampi) viettämään jäähyväispiknikkiä. Eväänä muffinit, muuta mutusteltavaa ja 8 pulloa viiniä. Myöhemmin illalla mukaan lyöttäytyi vielä Italialainen Daniele, jolla oli "no shoes day", eli poika tarponut koko päivän ilman kenkiä niin töissä, junassa kuin kaupungillakin. Piknikin jälkeen tapasimme keskustassa Anan ja Gizemin  turkkilaisen ystävän ja tämän ystävän, jotka johdattivat meidät "yökerhoon", tarkoitus oli siis mennä yökerhoon, mutta meidän oppailla ei ollut rahaa, joten mentiin kuppilaan jossa voi tanssia. Musiikki vaihteli hiphopista vanhaan poprokkiin, ja suurinosa porukastamme tylsistyi, ikäväkseen ensimmäinen aamujuna lähti vasta neljän jälkeen.

Lauantaina nousin reippaasti ja leivoin lopuista jauhoistani feta-pesto-tomaattimuffineja ja lohi muffini-piirakkaa, sitten vain junaan ja kohti viinikylä Tokajia. Ihastuin Tokajiin välittömästi! Tosi rauhallinen ja idyllinen pikkukaupunki, keskellä metsää, vuoristoa ja viinitarhoja. Kaupunki suorastaan huusi turisteja ihanilla kaduillaan ja viinikellareillaan. Paikkakunnalla on myös n. 70 kirkkoa/kappelia, joista keskustasta löysimme 6-8. Hauskaa oli Gizemin ja Davidin kanssa! Viiniä, ruokaa ja jäätelö<3 Illalla viimeistä kertaa porukoiden kanssa lähiterassille ja siitä Macallaniin tanssimaan. Ekaa kertaa muut väsähtivät ennen mua ja lähdettiin jo neljän jälkeen nukkumaan.

Minä ja Bori

Sunnuntaina muut nukkuivat ja mä lähdin tapamaan Suomesta saapunutta opettajaani. Vaihdeltiin kuulumisia ja syötiin jäätelöä, sitten lähdin syömään paikallisen naisen luo (jonka luona aiemminkin olin jo syömässä) ja sieltä mahatäynnä kohti eläintarhaa, joka on Unkarin kuuluisimpia. Ukkonen ilmoitteli tulostaan, mutta päätin ottaa riskin. Ehdinkin kiertää n. puolituntia kun alkoi piskotella. Tästä noin 15-20 minuuttia niin vettä tuli kuin saavista kaataen, kaiken kukkuraksi alkoi sataa herneen kokoisia rakeita. Olin jo niin märkä, ette päätin jatkaa kävelyä kohti uloskäyntiä, joka sijaitsi aivan puiston toisessa päässä, hieman siinä kaikki katselivat säälivästi kun litimärkänä kesämekossani ja sandaaleissani loiskuttelin menemään. Ehdin kuitenkin sopivasti käydä lämpimässä suihkussa ja vaihtaa vaatteet ennenkuin jouduin taas lähtemään ulos ja kastumaan. Koululla alkoi kansainvälinen ENNE 2013 -projekti, johon osallistui porukkaa myös Raumalta. Ilta sujuikin erimaiden esittelyesityksiä katsellen ja kunkin maan tyypillisimpien makujen ja viinojen maistelua. Jouduimme lähtemään aika aikaisin, että ehtisin vielä sanoa jäähyväiset kavereille ja pakata. Pakkaillessa menikin hieman pitkään. Kahdelta yöllä pääsin nukkumaan ja viidelta aamulla nousin jatkamaan, puoli seitsemän jälkeen vielä jäähyväiset Gizemille ja hyppäsin door-to-door bussiin kohti lentokenttää. Lentomatka sujui hyvin enkä jäänyt tulliin viinojeni kanssa. Hyvä niin, joskin ihmettelen miten mennessä kuljetin Unkariin 26 kiloa tavaraa ja palatessani tavaraa oli jo n.50kg....

Nyt karupaluu Suomen arkeen kun ruoka maksaa liikaa ja viinikin on kallista. Säät suosivat muutaman päivän, mutta nyt taas näyttää synkältä. Huomenna onneksi kevään viimeinen koulupäivä :)

Gizemin valmistava "Turkkilainen lounas" (=Lättyjä)

Isosisko ja pikkusisko

Tokaj

Yksi Tokajin kaikista kirkoista

Viinikellari, lämpötila n. +11, seinillä roikkui rahoja

Karppi-Monni keittoa, ihmettelin aina mistä tuo ruskea väri keittoon tulee?

Tokaj

Siófok -Kuolleita kaloja ja aurinkoa

Junamatka pyörävaunussa

Viime viikko huipentui matkaan Balatonin rannalle kuuluisaan bilekaupunkiin Siófokiin yhdessä Hennan, Anan (espanja), Davidin (Ranska) ja Gizemin kanssa. Lähdimme perjantai aamusta ja palasimme eilen illalla pitkän junanmatkan päätteeksi.

Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli mainio, aurinkoa piisasi jopa sen verran, että käräytin jalkani takaosan nilkasta shortsirajaan asti, nyt taas muistan miksi en IKINÄ makoile auringossa tekemättä mitään, vaan aina liikun jotenkin. Perjantaina majoittauduimme ja kävimme tutustumassa rantaan. Netti on täynnä kuvia, joissa hehkutetaan Siófokin ihania hiekkarantoja, todellisuudessa kaikki rannat ovat nurmea, vaikka järvi onkin hiekkapohjainen, itseä se ei haitannut, mutta Etelä-Euroopan vahvistukset olivat hieman pettyneitä. Illalla sitten syömään ja paikalliseen yöelämään tutustumaan. Tutustumista ei paljon ollut, sillä kesänbilesesonki ei ole vielä alkanut, joten perjantaisin mikään yökerho kaupungissa ei ole auki. Lopulta löysimme paikalliseen komeroon, eli komeronkokoiseen ja varastonnäköiseen kuppilaan, jossa oli kiva terassi. Muuta asiakkaat lähinnä näyttivät moottoripyöräjengiläisiltä liiveineen. He kuitenkin ystävällisesti lähtivät meille oppaiksi mukavampaan kuppilaan, joka oli rokkimusiikilla höystetty saluuna satuloineen. Siellä innostuin kokeilemaan kivan kuuloista cocktailija joka osoittautui melkoiseksi. Kyseessä siis 8cl pelkkiä erivärisiä alkoholeja cocktail lasissa ja mukana jälleen tulitikut, kerma ja kaneli. Aikamme coctailia sytyteltyämme siinä onnistumatta baarimikko riensi apuun. Hänkin aikansa kokeili ja lisäisi vähän lisää väkeviä mutta ei tullut mitään. Jouduin siis juomaan 12cl makuviinaksia sellaisenaan ilman liekkejä. Joskun mietin miten aina onnistunkin ottamaan ne hankalimmat juomat. Pitäisi opetalla juomaan hanajuomia...

Lauantaina vietimme lähes kokopäivän rannalla uiden ja nukkuen. Uintihimoja veivät hieman valtavat kuolleet kalat, joita kellui rannassa. Mysteeriksi jäi mikä ne oli tappanut. Vesi kuitenkin ihanan virkistävää ja pohja pehmeää hiekkaa koko matkalta, ranta alkoi vyötärönsyvyisestä vedestä jota riitti niin pitkälle kuin jaksoi kävellä, eli kelpas! Rankan laiskottelun jälkeen syömään ja jääkiekkomatsin jälkeen viihteelle. Tällä kertaa löysimme rantakadulta suositun Captain Morgan baariin, joka oli teeman mukaisesti "veneessä". Paikka oli kuitenkin täpö täynnä nuorta porukkaa vähissä vaatteissa ja stripparitytöt tanssivat pöydillä joten jatkoimme baarin etsimistä. Monien sattumusten jälkeen päädyimme taas saluunaan. Mikäs siinä. 

Sunnuntai sujui käytännössä junassa muutamien myöhästymisien jälkeen. Tänään aloitinkin jo pakkaamisen ja kämpän tyhjäämisen. Hyh, alkaa jo hieman ahdistaa kotia lähtö! Onneksi löysin salmiakinkorviketta kaupasta joten sitä matustelen. Kävimme myös Gizemin kanssa tee-paikassa paikallisen Davidin kanssa, ja huomenna työpäivän jälkeen tarkoitus suunnata hänen tuttaviensa hevostilalle ratsastamaan.. Mitähän siitäkin tulee :D

Gizem, David, Ana, Henna & Minä

Niin mikä varhainen vuorovaikutus?

Avaudun aiheesta.

Oon tässä jo mennen tullen sairaalassa lastenosastoilla ottanut paikallisten opiskelijoiden kanssa puheeksi sairaalan oudon käytännön vauvojen suhteen. Tosin, täytyy taas sanoa etten tiedä miten Suomessa toimitaan sairaaloissa, mutta täällä tuntuu hassulta kun synnytyksen jälkeen ensimmäiset 2 tuntia lapsi viettää yksin hoitopöydällä ilman kontaktia keneenkään, paitsi ehkä toiseen pöydällä makaavaan vastasyntyneeseen. Lisäksi ruokailut ja muut tapahtuvat tasantarkkaan kellon kanssa 2-3 tunnin välein. Ihan sama onko lapsella vaipassa tavaraa tai ei, tai onko hän nälkäinen. Vanhempia ei myöskään erityisemmin toivota osastoille, esittäväthän he tyhmiä kysymyksiä lapsistaan.

Tänään menimme taas vastasyntyneiden patologiselle osastolle, eli osastolle jossa hoidetaan ennenaikaisia ja erityisen pienikokoisina syntyneitä vauvoja, sekä niitä vauvoja, joilla ei ole perhettä tai muita sosiaalisiaongelmia.Tää osasto on normi vastasyntyneiden osastoa inhimillisempi, koska vauvoja vähemmän, eikä hoitajat niin kaavoihin kangistuneita, mutta tänään meinasin polttaa päreeni yhden äidittömän vauvan kohtelun vuoksi.

Tapasin samaisen vauvan jo synnärillä kolmisen viikkoa sitten ja silloin jo vauva oli krätyynen. Tämän jälkeen kohtasimme jälleen tällä osastolla toissa viikolla ja nyt tänään taas. Vauva itkee melkein kaiken aikaa todella tuskaisesti ja koska itse en jaksa kuunnella vauvanhuutoa, yritän mieluusti kaikki keinot vaipanvaihdosta syöttämiseen ja sylissä pitämiseen, jotta vauvat saataisiin tyytyväisiksi. Päivä sujuikin ihan jouten, kunnes iltapäivästä alkoi taas sydäntäviiltävä huuto. Ruokin naperon ja sen jälkeen kanniskelin ja pidin sylissä kunnes rauhoittuisi. Lapsi alko pikkuhiljaa rauhoittua kun sain hoitajalta noottia, että olisi parempi jos en sitä hoitaisi, koska muuten lapsi oppii liian hyvällä, eikä iltahoitajalla ole koko iltaa aikaa lohduttaa yhtä itkevää lasta. Ei auttanut ku lyödä lapsi petiin ja alkaa taas kuunnella huutoa. Onneksi työpäivä päättyikin sitten siihen.

Lähtiessämme avauduin tuutorilleni (likka) siitä, kuinka vaikea mun on käsittää tähän mennessä oppimani myötä tommosta "ei saa mennä vauvan luo kun se itkee, tottuu pian, että aina saa haluamansa". Eikö vauva yleensä itke silloin kun sillä ei oo kaikki hyvin ja tuossa iässä se nimenomaan tarvitsee sen kuulluksi tulemisen tunteen, ja jotain perusturvallisuutta, jotta voi kasvaa terveen minäkuvan omaavaksi yksilöksi. Missä on varhainen vuorovaikutus ja sen tukeminen!? 

Sitten pahin, asiasta avauduttuani tuutorini vastaus: "...Ja sehän on MUSTALAISlapsi. Ei sillä mitää vatsakipuja oo, tai nälkä, se huutaa koska sen äiti on ryypännyt koko raskauden ajan, ja nyt se ei enää saa alkoholia niin on vieroitusoireita ja on muutenkin päästäänpipi, ei siitä mitää tulisi jos sille ruvettais vielä huomiota antamaan. Sitäpaitsi, ei täällä hoitajia kiinnosta ruveta hoitamaan minkää juopon mustalaisen lasta, ku ne on muutenki niin rasittavia.". '

Tässä kohtaa alkoi jo omakin ääni hieman kohota kun pistin peliin kaiken tietoni varhaisestavuorovaikutuksesta, etiikasta, ihmisoikeuksista ja siitä, ettei se kai lapsen vika oo jos äiti on ryypännyt mutta joo, päädyttiin samaan tilanteeseen kun silloin, kun avauduin siitä kuinka hölmöä mielestäni on laittaa korvakorut vastasyntyneelle lapselle: tuutorini jyrkkä mielipide ilman minkäänlaista järkeenkäypää perustelua asialle ja loukkaantunut ilme kun viitsin edes kyseenalaistaa Unkarilaisten toimintaa...Se siitä rakentavasta keskustelusta. 

Bratislava: Katutaiteiden luvattu kaupunki

Pitkä lomaviikko takana Budapestissä ja Bratislavassa. Koska asiaa on paljon ja saan kuvat vasta vähä myöhemmin, kirjootan tänne nyt tänään vähä Bratislavasta ja palailen Budapestin kuulumisiin sitten myöhemmin. Petri, Äitee, Satu, Reetta ja Jaakko tosiaan kävivät mua moikkaamassa la-ti ja tiistaina heidän lähtiessään hyppäsin Eurolines bussiin määränpäänä Bratislava Slovakiassa. Bussimatka kesti vajaa kolmetuntia ja hintaa tuli alle 10€ per suunta. Ei huono! 

Bratislava ensisilmäyksellä vaikutti aika harmaalta ja kommunistiaikaisten blokkitalojen valtaamalta kaupungilta, joka oli täynnä tageja ja erilaatuisia graffiteja. Paikallisina housteina toimi tälläkertaa paikalliset Kaisa ja Vlado, Kaisa kotoisin Oulusta ja Vlado paikallisia. Sain hyvät ohjeet perille ja löysinkin näppärästi heidän asunnolleen. Eka ilta kuluikin syödessä ja juodessa jalkapallon ja heidän ystäviensä kanssa.

Keskiviikkona suuntasin itsekseni kaupungille Kaisan ja Vladon ollessa töissä. Bratislavan vanhakaupunki oli upea, ja siellä vierähtikin melkein koko päivä. Alue oli melko iso ja täynnä turistipuoteja, kahviloita ja ravintoloita. Lisäksi koko kaupunki oli täynnä kirkkoja. Kuulemma jossain on kohta, josta yhdellä seisomalla näet kahdeksan kirkkoa. Itse tyydyin ihastelemaan niitä vain ulkopuolelta ja eksyin ainoastaan paikallisen linnan pihapiiriin, kaupunginportille, jossa sijaitsi asemuseo ja apteekkimuseoon. Hauska päivä! Illalla suunnaksi jälleen ravintola ja sieltä iltaa istumaan muiden paikallisten suomalaisten kanssa. Aivan huippu ehtoo :)

Kaupunki oli ihan mukava ja suosittelen lämpimästi viikonloppuloman kohteeksi, pidempään siellä ei ehkä turistina viipyisi. Hinnat Suomea edullisemmat ravintoloissa, mutta ruokakaupoissa hinnat melko samoja. Suosikki paikkojani vanhankaupungin lisäksi oli eräs alikulkutunneli, joka oli ennen jääkiekon mm kisoja 2011 maalattu teeman mukaisesti paikallisten taiteilijoiden toimesta. Tunnellia koristivat siis paikalliset pelaajat ja ohjeita kaupungissa kulkemiseen (mitkä ratikat ja bussit mistäkin uloskäynniltä kulkevat, mistä löytyy rautatieasema yms.) Kaupungilta löytyi myös toinen toistaan toiminnallisempia patsaita.

Niin lähellä!

Asemuseo tornin maisemat linnalle päin

Löysin gluteenittoman kaupan! Lisäksi Bratislavassa on Pizza Mizza niminen ravintola, jossa tarjolla myös useita gluteenittomia vaihtoehtoja, ikäväkyllä se oli nyt remontissa.

LOMA!

Mukava viikko takana ja vielä mukavampi edessä! Aamu alkoi helteisissä merkeissä ja viimehetken muutoksia laukun sisältöön tehdessä. Ennen kahdeksaa lähdin reippaana tarpomaan juna-asemalle reilun parinkymmenen kilon kantamusteni kanssa. Ekat 700metriä meni hyvin, sitten alkoi hikivalua ka kädet uupua. Asemalla kuitenkin pääsin ja junakin oli onneksi hieman myöhässä, joten ei tullut edes kiire. Nyt muutama tunti teho-osastoa ja junaeväiden syöntiä takana, eikä voi valittaa! Eka junamatka, jossa junan wifi toimii ja hyvin, paremmin kuin vr:llä. Ainoa miinus, että rikoin housuni vetoketjun, ja aamulla päätin, että yhdet varahousut (mahdollisimman epämukavat, mustat ja kuumat) riittävät reissuu  hyvin, näillä mennään! Nyt vielä tunti junassa, sitte tarkastamaan Budapestin asunto ja adidas superstar kenkiä metsästämään, illalla sitten porukoita noutamaan lentokentältä :)

Miskolc ja Lillafüred

Kaupungin halki virtaa puro

Pitkästä aikaa taas jotain mistä kirjoittaa. Viikko viereähtänyt nopeasti syöpäosastolla työskennellessä ja ensi viikkoa odotellessa. Nyt kaiken kruunasi reissu Miskolciin, joka sijaitsee reilun tunnin junamatkan päässä. Tarkoitus oli vierailla siellä jo viimeviikonloppuna porukalla, mutta työkiireisiin vedoten kaikki peruivat reissunsa, joten itse vietin viikonloppuni jälleen Budapestissa paikallisen suomeapuhuvan serkkuni tuttavan luona. 

Miskolcin nähtävyyksiin kuuluu kalliossa sijaitseva kylpylä ja vesiputous Lillafüred. Halusin todella nähäd ne ja olin aika pettynyt kun viikonlopun reissu peruuntui, onneksi tutustuin tuossa pariviikkoa takaperin Miskolcissa asuvaan Timiin, joka ystävällisesti lupas näyttää kaupunkia mulle. Eilen töiden jälkeen hyppäsin junaan ja illaksi olin perillä. Timi oli vastassa ja suuntasimme hänen asunnolleen nukkumaan. Aamulla nousimme aikaisin ja vietimme kiireettömän aamupalan jonka jälkeen suuntasimme keskustaan ja Timi esitteli tärkeimmät paikat, siitä sitten seuraavaan ratikkaan ja kohti Lillafûredia! Sitä ennen tosi paikallisen sanomalehden väki halusi tehdä haastattelun meistä liittyen paikallisliikenteeseen, joka ei iltaisin kulje tiettyjä reittejä pitkin, ellei kyytiä erikseen soita paikalliselta bussifirmalta. He halusivat ottaa meistä lavastetun kuvan kun katselemme bussiaikatauluja ja soitamme puhelimella. Lisäksi he halusivat tietää miten julkinen liikenne toimii Suomessa, huomenna nähdään paljonko heille valehtelin!

Lillafüred feat. Timin ystävä Eszter

Lillafüred osoittautui juuri niin ihanaksi kuin kuvittelinkin, paikka kokonaisuudessaan oli näkemisen arvoinen. Siellä sijaitsi kartanomainen linna, järvi, vesiputous, vuoristoiset maisemat ja pieni idyllinen kylä. Linnakkeen alue oli juuri remontissa, joten siellä emme päässeet käymään, kuten emme myöskään tippukiviluolassa. Kuitenkin paikalla riitti nähtävää ja kuvattavaa, eikä siinä mitään kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta!

Lillafüredin jälkeen käytiin syömässä jäätelöt, jotka olivat tavallisia paikallisia jäätelöitä parempia, kenties koska maistuivait kermaisammalta, siitä sitten kohti luolakylpylää, joka myöskin oli remontissa, joten emme nähneet sitä ihan loistossaan. Ympärillä sijaitseva puistoalue kuitenkin oli kaunis. Lisäksi kokeilin jonkin sortin  vuoristoratamäkiautoilua. Eli kyseessä oli vuoristoradan tyyppinen kisko, josta sai laskea automaisella kärryllä alas vaivaisen 1,5€ hintaan. Vauhtia sai säädellä käsijarrulla, mutta olin hieman pettynyt. Aluksi pelkäsin että sillä menee liian lujaa, mutta sitten vauhti vei mukanaan ja olisinkin halunnut mennä vapaa laskuna alas, mutta sitten joka mutkassa ilmestyi kyltti "please, use the brake". No, ehkä ensi kerralla. 

Illalla juna kohti kotia ja soitto Petrille, joka tarvitsi apua pakkaamiseen: Lauantaina nähdään! Nyt onki hyvä mennä nukkuun et jaksaa huomenna töihin ja pakata omat tavarat ensviikon lomaa varten. Pikku miinuksena tuntuu aluillaan oleva silmätulehdus..

Timi, Minä ja Eszter

Bobmäkirata-auto

Lillafüredin lähikylä, jonka läpi vesiputouksen vesi virtaa

Järvivesi huomattavasti kirkkaampaa ja vihreämpää kuin Suomessa

Euroopan kulttuuripääkaupunki vuosimallia 2013: Kosice

Torstaina Henna laittoi viestiä, josko lähdettäis viikonlopuksi reissuun ja päämääräksi valikoitui Slovakia ja sieltä Kosice, joka on Slovakian toiseksi suurin kaupunki ja tämän vuoden toinen Euroopan kulttuuripääkaupunki. Ei muuta ku hostelli varaukseen!

PERJANTAI

Päivä meni sairaalassa, mutta onneksi päästiin ajoissa kotio, joten ehti vielä vähä vaihteeksi syödä ja tehdä vielä viimehetken muutokset matkalaukun sisältöön ennen junalle lähtöä. Junamatka sujui ongelmitta lukuunottamatta yhtä yllätys junanvaihtoa. Pysähdyimme jollain asemalla keskellä ei mitään ja istuimme tyytyväisinä vaunussa kunnes konduktööri tuli ilmoittamaan unkariksi, että meidän täytyisi vaihtaa junaa, sen verran hölmistyneiltä näytimme ja leviästi olimme penkeille majoittautuneet, että konduktööri katsoi parhaaksi avata ikkunan ja huutaa kollegalleen mahdollisimman kuuluvasti, että täällä on vielä kaksi turistia joiden pitää vaihtaa junaa, jotta elkää vielä lähtekö. Saimme siis kaikessa rauhassa kerätä kimpsut ja kampsut ja toinen konnari jopa auttoi meidät seuraavaan junaan. Palvelu pelaa!

Kosicessa olimme illalla yhdensän jälkeen ja suuntasimme jalkaisin hostellille. Hostelli sijaitsi paikallisen kuppilan yläkerrassa ja oli hienoinen pettymys. Hostelli kattoi ravintolan yläkerran. Siellä oli yksi huone ovella, johon majoittui n.6-8 henkeä kerrossänkyihin. Sitten toisessa päässä kerrosta oli meidän "huone", eli parisänky, jonka eteen sai vedettyä verhon. Lisäksi tarjolla yksi vessa/suihku, joka haisi viemäriltä. Siistiä kuitenkin oli, eikä alakerran äänet juuri ylös kuuluneet, eli nou hätä! Illan ohjelmassa ruoka ja uni.

LAUANTAI

Aamulla aikainen herätys ja aamupala hotellilla. Sitten suunnaksi kaupunki. Siellä mm. kaikenlaisia linnoja ja kirkkoja joskaan mihinkään ei tahtonut päästä sisälle. Päädyimme lopuksi kujalle, jossa oli perinteisiä käsityöpuoteja. Sielä jos missä inspisiski käsitöitä ihastellessa! Sen jälkeen vierailimme paikallisessa museossa, Miklus prisonissa, joka on aikoinaan toiminut vankilana. Tarkoitus oli myös shoppailla second hand shopeissa ja outleteissa, mutta ikäväksemme huomasimme niiden menneen kiinni meidän ollessa museossa. Päätimme siis tuhlata rahojamme ruokaan. Slovakia oli yllättävän edullinen maa, leivoksien ja ruuan hinta Unkarin tasolla. Ravintoloiden ruokalistoissa oli hyvin merkitty allergiatiedot, tosin suomessa merkataan jos ruoka on esim. gluteeniton, Slovakiassa merkittiin jos ruoka sisälsi gluteiiniä. Aina kuitenkin jotain hyvää löytyi.

Reippaan ulkoilun jälkeen palasimme hostellille keräämään voimi illaksi, luvassa baarikierros. Aloitimme hyvällä ruualla paikallisen suosittelemassa Med Malina ravintolassa, jossa todella sai kaikenlaista paikallista ruokaa edullisesti. Mahat täynnä suuntasimme pääkadun varrella sijaitsevaan pubiin. Heti ensimmäillä kerralle jouduin haasteen eteen kun tilasin shotin ja tarjoilija toi sen mukana pillin toisessa shottilasissa ja tulitikussa. Hetken pohdittuamme, suomeen soitettuamme ja lopulta tarjoililta kysyttyämme saimme tietää, kuinka se kuuluu juoda. Ei siis sen kummempaa kuin sytyttää tuleen ja juoda pillillä. Toinen shottilasi oli vain siksi, että pillin voi laittaa siihen.... 

Tämän jälkeen löysimme paikallisen. Ainakin juomien hintojen perusteella. Drinkit 6cl:lla viinaa maksoivat n. 2,5€. Paikalliset nuoret poijjat ihastuivat Hennan hiustyyliin ja olivat kovastikkin kiinnostuneita suomalaisesta naisseurasta, hieman hymyt hyytyivät kun kuulivat  meidän iät, itsehän pojat olivat 17 -vuotiaita. Yritys kuitenkin oli kova ja päätimmekin jatkaa siitä matkaa seuraavaan kuppilaan ja siitä sitten lämpimälle sangrialle hostellille. Nukkumaan!

SUNNUNTAI

Aamulla taas ihmisten ajois ylös ja hostellilla aamupalalle. Sunnuntain ohjelmassa oli oikeastaan vain syömistä.  Ja aina syömisen tai kahvittelun jälkeen hetken ruuansulattelua nähtävyyksiä katsellessa ja second handeissa shoppaillessa. Ja taas syömään. Paras anti kuitenkin oli suklaapuoti, jossa jo lauantaina olimme olleet maistelemassa suklaita ja sunnuntaina päädyimme valitsemaan suklaakeitot. Itse otin munatotilla, banaanilla ja kermavaahdolla maustettuna. NAM! Tätä tahtoo myös Suomeen! Lopuksi vielä kulttuurikierros Lidlissä, jotta tiedetään onko tuotteet samoja kuin suomessa ja sitten juna kohti kotia.

MAANANTAI

Reissusta toivuttu ja käytä testaamassa paikallisia parturipalveluja: Uusitukka ja uusi väri, hintaa huimat 2800ft eli alle 10€!

Sattuuhan sitä..

Miklus Prison

home, sweet home

Suklaa keitto<3

"With chocolate time to return, I will return your youthfulness" vapaa käännös