Nonni! Kolme kuukautta takana ja reilun viikon olen ehtinyt jo olla Suomessa. Viimeinen viikko Unkarissa oli kiireinen ja pakkaaminenkin jäi sunnuntai yölle.
Viimeisen viikon työskentelin Gizemin ja tuutorini kanssa miesten psykiatrisella osastolla. Osasto oli "kuntouttava" ja suurimmalla osalla miehistä oli mielenterveysongelmien lisäksi päihdetaustaa, iältään he olivat 16-65 vuotiaita. Osastolla ei ollut oikeastaan hoidollista tekemistä, joten lähinnä vietimme päivät jutellen potilaille ja toisille opiskelijoille. Tuutorini halusi myös oppia hieromaan, joten otin koekappaleeksi toisen opiskelijan ja opetin tuutorilleni oikeat otteet. Osastonhoitaja oli vaativa, mutta reilu, paikalla piti olla ajoissa, ja potilaiden kanssa jutella tai muuten olla ahkera, mutta sitten päästiinkin aina puolelta päivin kotiin, eli helppo oli viimeinen viikko ja sääkin suosi.
 |
| Heppa-Davidin ratsastus show |
Koska aika alkoi loppua kesken, oli joka illalle jotain ohjelmaa. Tiistaina pääsimme kuin pääsimmekin ratsastamaan paikallisen Davidin tutun tilalle. Toki saimme vain talutettuna istua hevosen selässä, koska kukaan ei ollut aiemmin juurikaan ratsastanut, eikä kilttejä heppoja ollut kuin yksi, mutta oli ihan hauskaa! On se vaan rentouttavaa istua siinä ja heittää aivot narikkaan. Sitten vaan kotia ja suihkuun!
Keskiviikkona lyhyen työpäivän jälkeen suuntasimme totuttuun tapaan syömään jäätelöä ja sen jälkeen hetkeksi lepäilemään ennen iltaa. Paikallinen asuntolassa asuva ensihoidon opiskelija György kokkaili vuorostaan mulle, turkkilaisille, Ranskan vahvistus Davidille ja Espanjan Analle, luvassa gulassi keittoa, langoksia ja kahdenlaista kakkua, joista toisen György oli muistanut tehdä gluteenittoman! Nam! Siitä sitten syöksyin kuuntelemaan radiosta Suomi-USA peliä, joka hävittiin, se antoikin hyvän syyn lähteä juomaan! Koululla oli sinä iltana bileet joihin pääsisimme ilmaiseksi, mutta sitä ennen päätimme mennä yksille, kaksille johonkin. Matkalla törmäsimme heppa-Davidiin, joka oli silminnähden pettynyt, koska kukaan ei ollut hänelle kertonut että aiottiin mennä juomaan, todellisuudessa kukaan ei halunnut, sillä vainosi kaikkia naisia jatkuvilla facebook viesteillä ja kysymyksillä. Paitsi mua, multa se kyseli vain miten saisi iskettyä Gizemin. No matka jatkui porukalla kuppilaan ja sieltä bilepaikkaan sen jälkeen kun heppa-David oli tuonut baariin lehmänsarvesta tehdyn torven ja alkanut puhallella siihen. Diskossa hyvä meininki ja taas oli koulun henkilökunta ja opiskelijat yhdessä juhlimassa! Ana ihastui paikallisen DJ:n musiikkiin ja jäimmekin loppujen lopuksi auttamaan opiskelijoita jopa salin siivoamisessa. Seuraava päivä onneksi vapaa!
Torstaiksi meillä ei ollut muita suunnitelmia kuin tavata opettajaa viimehetken papereiden täytön merkeissä, tilasin myös itselleni litran kotitekoista pálinkaa Suomeen tuotaviksi. Koululta taas Nyíregyházan parhaaseen jäätelöpaikkaan ja sieltä kaupungille ja tuliaisia ostamaan. Onnistuin myös löytämään mitä täydellisemmän käsimatkatavara laukun, joka oli laadukas, tyylikäs ja siinä oli oma tasku mun läppärille! Tätä oon etsinyt koko elämäni! Leivoin vielä vapaapäivän ja jäähyväispiknikkini kunniaksi muffineja.
Perjantaina sitten viimeinen lyhyt työpäivä ja vielä viimeiset ostokset kaupungilla ja kotiin laittautumaan. Ehtoopäivästä lähdettiin Anan, Davidin, Gizemin ja Györgyn kanssa Debrecenin sammakko "järvelle" (lampi) viettämään jäähyväispiknikkiä. Eväänä muffinit, muuta mutusteltavaa ja 8 pulloa viiniä. Myöhemmin illalla mukaan lyöttäytyi vielä Italialainen Daniele, jolla oli "no shoes day", eli poika tarponut koko päivän ilman kenkiä niin töissä, junassa kuin kaupungillakin. Piknikin jälkeen tapasimme keskustassa Anan ja Gizemin turkkilaisen ystävän ja tämän ystävän, jotka johdattivat meidät "yökerhoon", tarkoitus oli siis mennä yökerhoon, mutta meidän oppailla ei ollut rahaa, joten mentiin kuppilaan jossa voi tanssia. Musiikki vaihteli hiphopista vanhaan poprokkiin, ja suurinosa porukastamme tylsistyi, ikäväkseen ensimmäinen aamujuna lähti vasta neljän jälkeen.
Lauantaina nousin reippaasti ja leivoin lopuista jauhoistani feta-pesto-tomaattimuffineja ja lohi muffini-piirakkaa, sitten vain junaan ja kohti viinikylä Tokajia. Ihastuin Tokajiin välittömästi! Tosi rauhallinen ja idyllinen pikkukaupunki, keskellä metsää, vuoristoa ja viinitarhoja. Kaupunki suorastaan huusi turisteja ihanilla kaduillaan ja viinikellareillaan. Paikkakunnalla on myös n. 70 kirkkoa/kappelia, joista keskustasta löysimme 6-8. Hauskaa oli Gizemin ja Davidin kanssa! Viiniä, ruokaa ja jäätelö<3 Illalla viimeistä kertaa porukoiden kanssa lähiterassille ja siitä Macallaniin tanssimaan. Ekaa kertaa muut väsähtivät ennen mua ja lähdettiin jo neljän jälkeen nukkumaan.
 |
| Minä ja Bori |
Sunnuntaina muut nukkuivat ja mä lähdin tapamaan Suomesta saapunutta opettajaani. Vaihdeltiin kuulumisia ja syötiin jäätelöä, sitten lähdin syömään paikallisen naisen luo (jonka luona aiemminkin olin jo syömässä) ja sieltä mahatäynnä kohti eläintarhaa, joka on Unkarin kuuluisimpia. Ukkonen ilmoitteli tulostaan, mutta päätin ottaa riskin. Ehdinkin kiertää n. puolituntia kun alkoi piskotella. Tästä noin 15-20 minuuttia niin vettä tuli kuin saavista kaataen, kaiken kukkuraksi alkoi sataa herneen kokoisia rakeita. Olin jo niin märkä, ette päätin jatkaa kävelyä kohti uloskäyntiä, joka sijaitsi aivan puiston toisessa päässä, hieman siinä kaikki katselivat säälivästi kun litimärkänä kesämekossani ja sandaaleissani loiskuttelin menemään. Ehdin kuitenkin sopivasti käydä lämpimässä suihkussa ja vaihtaa vaatteet ennenkuin jouduin taas lähtemään ulos ja kastumaan. Koululla alkoi kansainvälinen ENNE 2013 -projekti, johon osallistui porukkaa myös Raumalta. Ilta sujuikin erimaiden esittelyesityksiä katsellen ja kunkin maan tyypillisimpien makujen ja viinojen maistelua. Jouduimme lähtemään aika aikaisin, että ehtisin vielä sanoa jäähyväiset kavereille ja pakata. Pakkaillessa menikin hieman pitkään. Kahdelta yöllä pääsin nukkumaan ja viidelta aamulla nousin jatkamaan, puoli seitsemän jälkeen vielä jäähyväiset Gizemille ja hyppäsin door-to-door bussiin kohti lentokenttää. Lentomatka sujui hyvin enkä jäänyt tulliin viinojeni kanssa. Hyvä niin, joskin ihmettelen miten mennessä kuljetin Unkariin 26 kiloa tavaraa ja palatessani tavaraa oli jo n.50kg....
Nyt karupaluu Suomen arkeen kun ruoka maksaa liikaa ja viinikin on kallista. Säät suosivat muutaman päivän, mutta nyt taas näyttää synkältä. Huomenna onneksi kevään viimeinen koulupäivä :)
 |
| Gizemin valmistava "Turkkilainen lounas" (=Lättyjä) |
 |
| Isosisko ja pikkusisko |
 |
| Tokaj |
 |
| Yksi Tokajin kaikista kirkoista |
 |
| Viinikellari, lämpötila n. +11, seinillä roikkui rahoja |
 |
| Karppi-Monni keittoa, ihmettelin aina mistä tuo ruskea väri keittoon tulee? |
 |
| Tokaj |
