Niin mikä varhainen vuorovaikutus?

Avaudun aiheesta.

Oon tässä jo mennen tullen sairaalassa lastenosastoilla ottanut paikallisten opiskelijoiden kanssa puheeksi sairaalan oudon käytännön vauvojen suhteen. Tosin, täytyy taas sanoa etten tiedä miten Suomessa toimitaan sairaaloissa, mutta täällä tuntuu hassulta kun synnytyksen jälkeen ensimmäiset 2 tuntia lapsi viettää yksin hoitopöydällä ilman kontaktia keneenkään, paitsi ehkä toiseen pöydällä makaavaan vastasyntyneeseen. Lisäksi ruokailut ja muut tapahtuvat tasantarkkaan kellon kanssa 2-3 tunnin välein. Ihan sama onko lapsella vaipassa tavaraa tai ei, tai onko hän nälkäinen. Vanhempia ei myöskään erityisemmin toivota osastoille, esittäväthän he tyhmiä kysymyksiä lapsistaan.

Tänään menimme taas vastasyntyneiden patologiselle osastolle, eli osastolle jossa hoidetaan ennenaikaisia ja erityisen pienikokoisina syntyneitä vauvoja, sekä niitä vauvoja, joilla ei ole perhettä tai muita sosiaalisiaongelmia.Tää osasto on normi vastasyntyneiden osastoa inhimillisempi, koska vauvoja vähemmän, eikä hoitajat niin kaavoihin kangistuneita, mutta tänään meinasin polttaa päreeni yhden äidittömän vauvan kohtelun vuoksi.

Tapasin samaisen vauvan jo synnärillä kolmisen viikkoa sitten ja silloin jo vauva oli krätyynen. Tämän jälkeen kohtasimme jälleen tällä osastolla toissa viikolla ja nyt tänään taas. Vauva itkee melkein kaiken aikaa todella tuskaisesti ja koska itse en jaksa kuunnella vauvanhuutoa, yritän mieluusti kaikki keinot vaipanvaihdosta syöttämiseen ja sylissä pitämiseen, jotta vauvat saataisiin tyytyväisiksi. Päivä sujuikin ihan jouten, kunnes iltapäivästä alkoi taas sydäntäviiltävä huuto. Ruokin naperon ja sen jälkeen kanniskelin ja pidin sylissä kunnes rauhoittuisi. Lapsi alko pikkuhiljaa rauhoittua kun sain hoitajalta noottia, että olisi parempi jos en sitä hoitaisi, koska muuten lapsi oppii liian hyvällä, eikä iltahoitajalla ole koko iltaa aikaa lohduttaa yhtä itkevää lasta. Ei auttanut ku lyödä lapsi petiin ja alkaa taas kuunnella huutoa. Onneksi työpäivä päättyikin sitten siihen.

Lähtiessämme avauduin tuutorilleni (likka) siitä, kuinka vaikea mun on käsittää tähän mennessä oppimani myötä tommosta "ei saa mennä vauvan luo kun se itkee, tottuu pian, että aina saa haluamansa". Eikö vauva yleensä itke silloin kun sillä ei oo kaikki hyvin ja tuossa iässä se nimenomaan tarvitsee sen kuulluksi tulemisen tunteen, ja jotain perusturvallisuutta, jotta voi kasvaa terveen minäkuvan omaavaksi yksilöksi. Missä on varhainen vuorovaikutus ja sen tukeminen!? 

Sitten pahin, asiasta avauduttuani tuutorini vastaus: "...Ja sehän on MUSTALAISlapsi. Ei sillä mitää vatsakipuja oo, tai nälkä, se huutaa koska sen äiti on ryypännyt koko raskauden ajan, ja nyt se ei enää saa alkoholia niin on vieroitusoireita ja on muutenkin päästäänpipi, ei siitä mitää tulisi jos sille ruvettais vielä huomiota antamaan. Sitäpaitsi, ei täällä hoitajia kiinnosta ruveta hoitamaan minkää juopon mustalaisen lasta, ku ne on muutenki niin rasittavia.". '

Tässä kohtaa alkoi jo omakin ääni hieman kohota kun pistin peliin kaiken tietoni varhaisestavuorovaikutuksesta, etiikasta, ihmisoikeuksista ja siitä, ettei se kai lapsen vika oo jos äiti on ryypännyt mutta joo, päädyttiin samaan tilanteeseen kun silloin, kun avauduin siitä kuinka hölmöä mielestäni on laittaa korvakorut vastasyntyneelle lapselle: tuutorini jyrkkä mielipide ilman minkäänlaista järkeenkäypää perustelua asialle ja loukkaantunut ilme kun viitsin edes kyseenalaistaa Unkarilaisten toimintaa...Se siitä rakentavasta keskustelusta. 

Bratislava: Katutaiteiden luvattu kaupunki

Pitkä lomaviikko takana Budapestissä ja Bratislavassa. Koska asiaa on paljon ja saan kuvat vasta vähä myöhemmin, kirjootan tänne nyt tänään vähä Bratislavasta ja palailen Budapestin kuulumisiin sitten myöhemmin. Petri, Äitee, Satu, Reetta ja Jaakko tosiaan kävivät mua moikkaamassa la-ti ja tiistaina heidän lähtiessään hyppäsin Eurolines bussiin määränpäänä Bratislava Slovakiassa. Bussimatka kesti vajaa kolmetuntia ja hintaa tuli alle 10€ per suunta. Ei huono! 

Bratislava ensisilmäyksellä vaikutti aika harmaalta ja kommunistiaikaisten blokkitalojen valtaamalta kaupungilta, joka oli täynnä tageja ja erilaatuisia graffiteja. Paikallisina housteina toimi tälläkertaa paikalliset Kaisa ja Vlado, Kaisa kotoisin Oulusta ja Vlado paikallisia. Sain hyvät ohjeet perille ja löysinkin näppärästi heidän asunnolleen. Eka ilta kuluikin syödessä ja juodessa jalkapallon ja heidän ystäviensä kanssa.

Keskiviikkona suuntasin itsekseni kaupungille Kaisan ja Vladon ollessa töissä. Bratislavan vanhakaupunki oli upea, ja siellä vierähtikin melkein koko päivä. Alue oli melko iso ja täynnä turistipuoteja, kahviloita ja ravintoloita. Lisäksi koko kaupunki oli täynnä kirkkoja. Kuulemma jossain on kohta, josta yhdellä seisomalla näet kahdeksan kirkkoa. Itse tyydyin ihastelemaan niitä vain ulkopuolelta ja eksyin ainoastaan paikallisen linnan pihapiiriin, kaupunginportille, jossa sijaitsi asemuseo ja apteekkimuseoon. Hauska päivä! Illalla suunnaksi jälleen ravintola ja sieltä iltaa istumaan muiden paikallisten suomalaisten kanssa. Aivan huippu ehtoo :)

Kaupunki oli ihan mukava ja suosittelen lämpimästi viikonloppuloman kohteeksi, pidempään siellä ei ehkä turistina viipyisi. Hinnat Suomea edullisemmat ravintoloissa, mutta ruokakaupoissa hinnat melko samoja. Suosikki paikkojani vanhankaupungin lisäksi oli eräs alikulkutunneli, joka oli ennen jääkiekon mm kisoja 2011 maalattu teeman mukaisesti paikallisten taiteilijoiden toimesta. Tunnellia koristivat siis paikalliset pelaajat ja ohjeita kaupungissa kulkemiseen (mitkä ratikat ja bussit mistäkin uloskäynniltä kulkevat, mistä löytyy rautatieasema yms.) Kaupungilta löytyi myös toinen toistaan toiminnallisempia patsaita.

Niin lähellä!

Asemuseo tornin maisemat linnalle päin

Löysin gluteenittoman kaupan! Lisäksi Bratislavassa on Pizza Mizza niminen ravintola, jossa tarjolla myös useita gluteenittomia vaihtoehtoja, ikäväkyllä se oli nyt remontissa.

LOMA!

Mukava viikko takana ja vielä mukavampi edessä! Aamu alkoi helteisissä merkeissä ja viimehetken muutoksia laukun sisältöön tehdessä. Ennen kahdeksaa lähdin reippaana tarpomaan juna-asemalle reilun parinkymmenen kilon kantamusteni kanssa. Ekat 700metriä meni hyvin, sitten alkoi hikivalua ka kädet uupua. Asemalla kuitenkin pääsin ja junakin oli onneksi hieman myöhässä, joten ei tullut edes kiire. Nyt muutama tunti teho-osastoa ja junaeväiden syöntiä takana, eikä voi valittaa! Eka junamatka, jossa junan wifi toimii ja hyvin, paremmin kuin vr:llä. Ainoa miinus, että rikoin housuni vetoketjun, ja aamulla päätin, että yhdet varahousut (mahdollisimman epämukavat, mustat ja kuumat) riittävät reissuu  hyvin, näillä mennään! Nyt vielä tunti junassa, sitte tarkastamaan Budapestin asunto ja adidas superstar kenkiä metsästämään, illalla sitten porukoita noutamaan lentokentältä :)

Miskolc ja Lillafüred

Kaupungin halki virtaa puro

Pitkästä aikaa taas jotain mistä kirjoittaa. Viikko viereähtänyt nopeasti syöpäosastolla työskennellessä ja ensi viikkoa odotellessa. Nyt kaiken kruunasi reissu Miskolciin, joka sijaitsee reilun tunnin junamatkan päässä. Tarkoitus oli vierailla siellä jo viimeviikonloppuna porukalla, mutta työkiireisiin vedoten kaikki peruivat reissunsa, joten itse vietin viikonloppuni jälleen Budapestissa paikallisen suomeapuhuvan serkkuni tuttavan luona. 

Miskolcin nähtävyyksiin kuuluu kalliossa sijaitseva kylpylä ja vesiputous Lillafüred. Halusin todella nähäd ne ja olin aika pettynyt kun viikonlopun reissu peruuntui, onneksi tutustuin tuossa pariviikkoa takaperin Miskolcissa asuvaan Timiin, joka ystävällisesti lupas näyttää kaupunkia mulle. Eilen töiden jälkeen hyppäsin junaan ja illaksi olin perillä. Timi oli vastassa ja suuntasimme hänen asunnolleen nukkumaan. Aamulla nousimme aikaisin ja vietimme kiireettömän aamupalan jonka jälkeen suuntasimme keskustaan ja Timi esitteli tärkeimmät paikat, siitä sitten seuraavaan ratikkaan ja kohti Lillafûredia! Sitä ennen tosi paikallisen sanomalehden väki halusi tehdä haastattelun meistä liittyen paikallisliikenteeseen, joka ei iltaisin kulje tiettyjä reittejä pitkin, ellei kyytiä erikseen soita paikalliselta bussifirmalta. He halusivat ottaa meistä lavastetun kuvan kun katselemme bussiaikatauluja ja soitamme puhelimella. Lisäksi he halusivat tietää miten julkinen liikenne toimii Suomessa, huomenna nähdään paljonko heille valehtelin!

Lillafüred feat. Timin ystävä Eszter

Lillafüred osoittautui juuri niin ihanaksi kuin kuvittelinkin, paikka kokonaisuudessaan oli näkemisen arvoinen. Siellä sijaitsi kartanomainen linna, järvi, vesiputous, vuoristoiset maisemat ja pieni idyllinen kylä. Linnakkeen alue oli juuri remontissa, joten siellä emme päässeet käymään, kuten emme myöskään tippukiviluolassa. Kuitenkin paikalla riitti nähtävää ja kuvattavaa, eikä siinä mitään kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta!

Lillafüredin jälkeen käytiin syömässä jäätelöt, jotka olivat tavallisia paikallisia jäätelöitä parempia, kenties koska maistuivait kermaisammalta, siitä sitten kohti luolakylpylää, joka myöskin oli remontissa, joten emme nähneet sitä ihan loistossaan. Ympärillä sijaitseva puistoalue kuitenkin oli kaunis. Lisäksi kokeilin jonkin sortin  vuoristoratamäkiautoilua. Eli kyseessä oli vuoristoradan tyyppinen kisko, josta sai laskea automaisella kärryllä alas vaivaisen 1,5€ hintaan. Vauhtia sai säädellä käsijarrulla, mutta olin hieman pettynyt. Aluksi pelkäsin että sillä menee liian lujaa, mutta sitten vauhti vei mukanaan ja olisinkin halunnut mennä vapaa laskuna alas, mutta sitten joka mutkassa ilmestyi kyltti "please, use the brake". No, ehkä ensi kerralla. 

Illalla juna kohti kotia ja soitto Petrille, joka tarvitsi apua pakkaamiseen: Lauantaina nähdään! Nyt onki hyvä mennä nukkuun et jaksaa huomenna töihin ja pakata omat tavarat ensviikon lomaa varten. Pikku miinuksena tuntuu aluillaan oleva silmätulehdus..

Timi, Minä ja Eszter

Bobmäkirata-auto

Lillafüredin lähikylä, jonka läpi vesiputouksen vesi virtaa

Järvivesi huomattavasti kirkkaampaa ja vihreämpää kuin Suomessa

Euroopan kulttuuripääkaupunki vuosimallia 2013: Kosice

Torstaina Henna laittoi viestiä, josko lähdettäis viikonlopuksi reissuun ja päämääräksi valikoitui Slovakia ja sieltä Kosice, joka on Slovakian toiseksi suurin kaupunki ja tämän vuoden toinen Euroopan kulttuuripääkaupunki. Ei muuta ku hostelli varaukseen!

PERJANTAI

Päivä meni sairaalassa, mutta onneksi päästiin ajoissa kotio, joten ehti vielä vähä vaihteeksi syödä ja tehdä vielä viimehetken muutokset matkalaukun sisältöön ennen junalle lähtöä. Junamatka sujui ongelmitta lukuunottamatta yhtä yllätys junanvaihtoa. Pysähdyimme jollain asemalla keskellä ei mitään ja istuimme tyytyväisinä vaunussa kunnes konduktööri tuli ilmoittamaan unkariksi, että meidän täytyisi vaihtaa junaa, sen verran hölmistyneiltä näytimme ja leviästi olimme penkeille majoittautuneet, että konduktööri katsoi parhaaksi avata ikkunan ja huutaa kollegalleen mahdollisimman kuuluvasti, että täällä on vielä kaksi turistia joiden pitää vaihtaa junaa, jotta elkää vielä lähtekö. Saimme siis kaikessa rauhassa kerätä kimpsut ja kampsut ja toinen konnari jopa auttoi meidät seuraavaan junaan. Palvelu pelaa!

Kosicessa olimme illalla yhdensän jälkeen ja suuntasimme jalkaisin hostellille. Hostelli sijaitsi paikallisen kuppilan yläkerrassa ja oli hienoinen pettymys. Hostelli kattoi ravintolan yläkerran. Siellä oli yksi huone ovella, johon majoittui n.6-8 henkeä kerrossänkyihin. Sitten toisessa päässä kerrosta oli meidän "huone", eli parisänky, jonka eteen sai vedettyä verhon. Lisäksi tarjolla yksi vessa/suihku, joka haisi viemäriltä. Siistiä kuitenkin oli, eikä alakerran äänet juuri ylös kuuluneet, eli nou hätä! Illan ohjelmassa ruoka ja uni.

LAUANTAI

Aamulla aikainen herätys ja aamupala hotellilla. Sitten suunnaksi kaupunki. Siellä mm. kaikenlaisia linnoja ja kirkkoja joskaan mihinkään ei tahtonut päästä sisälle. Päädyimme lopuksi kujalle, jossa oli perinteisiä käsityöpuoteja. Sielä jos missä inspisiski käsitöitä ihastellessa! Sen jälkeen vierailimme paikallisessa museossa, Miklus prisonissa, joka on aikoinaan toiminut vankilana. Tarkoitus oli myös shoppailla second hand shopeissa ja outleteissa, mutta ikäväksemme huomasimme niiden menneen kiinni meidän ollessa museossa. Päätimme siis tuhlata rahojamme ruokaan. Slovakia oli yllättävän edullinen maa, leivoksien ja ruuan hinta Unkarin tasolla. Ravintoloiden ruokalistoissa oli hyvin merkitty allergiatiedot, tosin suomessa merkataan jos ruoka on esim. gluteeniton, Slovakiassa merkittiin jos ruoka sisälsi gluteiiniä. Aina kuitenkin jotain hyvää löytyi.

Reippaan ulkoilun jälkeen palasimme hostellille keräämään voimi illaksi, luvassa baarikierros. Aloitimme hyvällä ruualla paikallisen suosittelemassa Med Malina ravintolassa, jossa todella sai kaikenlaista paikallista ruokaa edullisesti. Mahat täynnä suuntasimme pääkadun varrella sijaitsevaan pubiin. Heti ensimmäillä kerralle jouduin haasteen eteen kun tilasin shotin ja tarjoilija toi sen mukana pillin toisessa shottilasissa ja tulitikussa. Hetken pohdittuamme, suomeen soitettuamme ja lopulta tarjoililta kysyttyämme saimme tietää, kuinka se kuuluu juoda. Ei siis sen kummempaa kuin sytyttää tuleen ja juoda pillillä. Toinen shottilasi oli vain siksi, että pillin voi laittaa siihen.... 

Tämän jälkeen löysimme paikallisen. Ainakin juomien hintojen perusteella. Drinkit 6cl:lla viinaa maksoivat n. 2,5€. Paikalliset nuoret poijjat ihastuivat Hennan hiustyyliin ja olivat kovastikkin kiinnostuneita suomalaisesta naisseurasta, hieman hymyt hyytyivät kun kuulivat  meidän iät, itsehän pojat olivat 17 -vuotiaita. Yritys kuitenkin oli kova ja päätimmekin jatkaa siitä matkaa seuraavaan kuppilaan ja siitä sitten lämpimälle sangrialle hostellille. Nukkumaan!

SUNNUNTAI

Aamulla taas ihmisten ajois ylös ja hostellilla aamupalalle. Sunnuntain ohjelmassa oli oikeastaan vain syömistä.  Ja aina syömisen tai kahvittelun jälkeen hetken ruuansulattelua nähtävyyksiä katsellessa ja second handeissa shoppaillessa. Ja taas syömään. Paras anti kuitenkin oli suklaapuoti, jossa jo lauantaina olimme olleet maistelemassa suklaita ja sunnuntaina päädyimme valitsemaan suklaakeitot. Itse otin munatotilla, banaanilla ja kermavaahdolla maustettuna. NAM! Tätä tahtoo myös Suomeen! Lopuksi vielä kulttuurikierros Lidlissä, jotta tiedetään onko tuotteet samoja kuin suomessa ja sitten juna kohti kotia.

MAANANTAI

Reissusta toivuttu ja käytä testaamassa paikallisia parturipalveluja: Uusitukka ja uusi väri, hintaa huimat 2800ft eli alle 10€!

Sattuuhan sitä..

Miklus Prison

home, sweet home

Suklaa keitto<3

"With chocolate time to return, I will return your youthfulness" vapaa käännös

Jupinaviikko täälläkin.

Opiskelijakunta Sammakko järjestää jälleen jupinaviikot, jolloin jokaisen velvollisuus on jupista kaikista opiskeluun liittyvistä epäkohdista. Niin teen minäkin, joskin jupisen nyt vain huonosta säästä ja oman harjoittelujaksoni epäkohdista.

Tällä viikolla vaihdoimme sairaalaa. Rakennus sijaitsee fyysisesti lähempänä koulua (mutta kauempana asuntolasta) ja on muuten pienempi, siellä on käsittääkseni vain kroonikko osastoja ja psykiatrinen alue. Ikävä kyllä tuutorini unohti ilmoittaa aiemmin sairaalan vaihdosta, joten nimikyltti ja valkoiset työkenkäni ovat yhtä toisessa sairaalassa. Onneksi hoitovaatteet olin sattunut ottamaan pesua varten hostellille, joten sain edes ne mukaan uuteen sairaalaan! Lisäksi olin myös juuri edeltävällä viikolla ostanut itselleni sisäläpsykät tänne hostellille, joskaan eivät ole valkoiset. Hieman henkilökunta niitä katseli pitkään, ja kuten italialainen ystäväni nauroi "täällä tehdään kitarisanpoistot ilman anestesiaa, mutta katsotaan pitkään jos työkenkäsi eivät ole valkoiset". Lähtökohtaisesti työviikko alkoi siis huonosti: uusi sairaala, vääränlaiset työvaatteet, kroonikko vuodeosasto ja tympeä henkilökunta ja vettä satoi kaatamalla. 

Tänään sama homma. Onneksi osastolla kuitenkin on jotain tekemistä (perushoitoa), mutta edes jotain. Tänään tulin hyvälle tuulelle kun sain yhden poissaolevan mummon hymyilemään, kun tarjosin riittävästi vettä ja annoin ruuat kaikessa rauhassa (mistä kertoo se, että sillä välin kun ruokin yhden mummon mielestäni normaali vauhtia, ehtivät muut ruokkia koko osaston). Ei tarvita edes yhteistä kieltä, että toisen voi saada hyvälle tuulelle :) Eikä se henkilökuntakaan loppujen lopuksi hullumpi ollut, taisi vain muillakin olla huonot aamut sateen vuoksi.

"Mielenkiintoisin" kokemus oli tänään ensimmäinen kuollut potilas hoitajan urani aikana. Olin kuitenkin hieman pettynyt täkäläiseen toimintaan. Kun potilas epäiltiin kuolleeksi sen varmisti sairaanhoitaja ottamalla potilaasta EKG:n. Lääkäri ei potilasta tarkastanut missään vaiheessa. Tämän jälkeen potilas riisuttiin, vaihdettiin vaippa, sidottiin leuka ja laitettiin kostutetut laput silmille. Sitten vain käärittin sairaalalakanoihin. Ei siis mitään potilaan pesua tai kuolinpukuun pukemista, eikä edes valkoisia lakanoita, vaan samat sinertävän vihreät kuin elävilläkin. Siihen sitten jätettiin vainaja pötköttelemään sängylle pariksi tunniksi lakanoihin käärittynä samalla kun huoneeseen majoitettiin uusia potilaita. Asiasta ei myöskään ilmoiteta omaisille heti, vaan vasta parin tunnin päästä. Hieman oli taas itsellä miettimistä miten asian kanssa olis.

Lahja opiskelijakavereilta: Bob, uusi parasystäväni Unkarissa

Kellemes húsvéti ünnepeket kívánok!

Porukka koottu Espanjasta, Turkista, Ranskasta, Venäjältä, Suomesta, Romaniasta ja Italiasta

Hyvän pääsiäisen toivotukset hieman myöhässä, sillä en aiemmin viitsinyt kirjoitella kun ei mitään kummempaa tapahtunut. Tänään kuitenkin tuli eloa tähänkin pääsiäiseen kun suuntasimme isolla porukalla läheisen Museokylän pääsiäismarkkinoille. 

Alue oli melko iso ja sisälsi perinteisten pihapiirien ja asuntojen lisäksi kaiken tarpeellisen kuten koulun, sepän-, kärrynpyörän tekijän-, suutarin- ja tynnyrintekijän pajoja, pálinka kammarista puhumattakaan. Pääsiäisen kunniaksi tänään oli tarjolla myös Unkarilaisia kansantanssi esityksiä, jousiammuntaa, jonkinlaista piiskalla sivaltelua, askartelua ja käsitöitä sekä tietysti munien maalantaa. Täällä munien maalaaminenkaan ei ole mikään hauska hupi vaan totisinta totta, lainatakseni munien maalauksen tosissaan ottavaa naista "Jokaisella kuviolla on tietty tarkoitus!"

Lisäksi kylän aukiolla oli markkinat, joissa tarjolla kaikkea paikallisista herkuista käsitöihin. Itse yleensä kierrän käsityökojut lähinnä ideoiden toivossa, mutta tällä kertaa hairahdin jopa jotain ostamaan! Osaporukasta innostui jopa kokeilemaan askartelua, mm. maissinlehdistä tehtyjä eläimiä ja pajusta vuoltuja kukkia. Hauskaa oli ja pajumies antoi meidän porukan joka neidolle kukkasen! Vihdoin sain täytettä arpajaisvoitto maljakkooni. Todellisuudessa näihin pajukukkiin liittyi perinteitä tyyliin mies tuo naisen ovelle pajusta vuollun kukan ja kirjaa siihen oman puumerkkinsä, tyttö vastaa "treffipyyntöön" joko laskemalla kukan maahan (rukkaset) tai ottamalla sen sisälle (kutsu), jotenkin tarinaan liittyi myös miesten liivit, mutta en päässyt kärryille miten. Kukkasen lisäksi sain eräältä rouvalta virkatun pääsiäiskanan kun toivotin hänelle unkariksi hyvää pääsiäistä. Alkaa olla matkamuistot pikkuhiljaa hankittu :)

Koska tarjolla oli myös elämää suurempia hattaroita ja upeita marsipaani herkkuja, jouduin myös hieman urheilemaan niiden edestä, tähän valitsin mukavimman lajin, eli ruoskimisen. Pointti oli saada nahkastapunotusta pitkästä ruoskasta sitä heiluttamalla aikaan piiskaava ääni. En onnistunut vaikka kuinka aikani heiluttelin! Tyydyin siis vain urheilemaan henkisesti katsomalla paikallisen tanssiryhmän esitystä. Ihastuin etenkin miesten vaatetukseen ja jalkojen läpsyttelyyn ja ottaisin ilomielin oppitunteja tästä mainiosta lajista. Naisten osuus vaikutti huomattavasti tylsemmältä. Tarkoitus oli laittaa tähän pieni video aiheesta, mutta se ei suostunut latautumaan, Täältä kuitenkin voitte saada pientä makua millainen esitys oli kyseessä

Ikävä kyllä kylmä (+5) sää ja 15m/s kylmä tuuli karkotti puolet porukasta jo reilun tunnin jälkeen, itse olisin vielä viihtynyt pidempään ja käynyt läheisellä järvelläkin maisemia katsomassa, mutta loputkin saivat tarpeekseen 4 tunnin samoilun jälkeen. Sen verran sain porukan Gáborin kanssa ylipuhuttua, että kiivettiin läheiseen näkötorniin maisemia ihastelemaan. Tuli ihan kotosuomi mieleen, kun maisematornista ei näkynyt muuta kuin metsää. Miksi niitä rakennetaan ylipäänsä paikkoihin, josta et voi nähdä mitään?

Kaiken kaikkiaan kuitenkin hauska päivä, jonka kruunasi kotona odottava kermainen, mutta tulinen mozzarella-, tomaatti-, paprika-, kalkkunavuoka polentan kera. NAM<3

Huipulla tuulee!

Ja ruoska viuhuu!