Jupinaviikko täälläkin.

Opiskelijakunta Sammakko järjestää jälleen jupinaviikot, jolloin jokaisen velvollisuus on jupista kaikista opiskeluun liittyvistä epäkohdista. Niin teen minäkin, joskin jupisen nyt vain huonosta säästä ja oman harjoittelujaksoni epäkohdista.

Tällä viikolla vaihdoimme sairaalaa. Rakennus sijaitsee fyysisesti lähempänä koulua (mutta kauempana asuntolasta) ja on muuten pienempi, siellä on käsittääkseni vain kroonikko osastoja ja psykiatrinen alue. Ikävä kyllä tuutorini unohti ilmoittaa aiemmin sairaalan vaihdosta, joten nimikyltti ja valkoiset työkenkäni ovat yhtä toisessa sairaalassa. Onneksi hoitovaatteet olin sattunut ottamaan pesua varten hostellille, joten sain edes ne mukaan uuteen sairaalaan! Lisäksi olin myös juuri edeltävällä viikolla ostanut itselleni sisäläpsykät tänne hostellille, joskaan eivät ole valkoiset. Hieman henkilökunta niitä katseli pitkään, ja kuten italialainen ystäväni nauroi "täällä tehdään kitarisanpoistot ilman anestesiaa, mutta katsotaan pitkään jos työkenkäsi eivät ole valkoiset". Lähtökohtaisesti työviikko alkoi siis huonosti: uusi sairaala, vääränlaiset työvaatteet, kroonikko vuodeosasto ja tympeä henkilökunta ja vettä satoi kaatamalla. 

Tänään sama homma. Onneksi osastolla kuitenkin on jotain tekemistä (perushoitoa), mutta edes jotain. Tänään tulin hyvälle tuulelle kun sain yhden poissaolevan mummon hymyilemään, kun tarjosin riittävästi vettä ja annoin ruuat kaikessa rauhassa (mistä kertoo se, että sillä välin kun ruokin yhden mummon mielestäni normaali vauhtia, ehtivät muut ruokkia koko osaston). Ei tarvita edes yhteistä kieltä, että toisen voi saada hyvälle tuulelle :) Eikä se henkilökuntakaan loppujen lopuksi hullumpi ollut, taisi vain muillakin olla huonot aamut sateen vuoksi.

"Mielenkiintoisin" kokemus oli tänään ensimmäinen kuollut potilas hoitajan urani aikana. Olin kuitenkin hieman pettynyt täkäläiseen toimintaan. Kun potilas epäiltiin kuolleeksi sen varmisti sairaanhoitaja ottamalla potilaasta EKG:n. Lääkäri ei potilasta tarkastanut missään vaiheessa. Tämän jälkeen potilas riisuttiin, vaihdettiin vaippa, sidottiin leuka ja laitettiin kostutetut laput silmille. Sitten vain käärittin sairaalalakanoihin. Ei siis mitään potilaan pesua tai kuolinpukuun pukemista, eikä edes valkoisia lakanoita, vaan samat sinertävän vihreät kuin elävilläkin. Siihen sitten jätettiin vainaja pötköttelemään sängylle pariksi tunniksi lakanoihin käärittynä samalla kun huoneeseen majoitettiin uusia potilaita. Asiasta ei myöskään ilmoiteta omaisille heti, vaan vasta parin tunnin päästä. Hieman oli taas itsellä miettimistä miten asian kanssa olis.

Lahja opiskelijakavereilta: Bob, uusi parasystäväni Unkarissa