Kootut kuulumiset sairaalasta

Työpäivän pelastus: Appelsiinikuplasukaa!

Viikko viikolta opin pikkuhiljaa lisää neurologiasta ja hoitotyöstä ylipäätään. Täällä oloni muistuttaa hieman kaikkien rakastamaa PBL -oppimista, jossa annetaan kuvitteellinen tilanne, jonka perusteella luodaan kysymyksiä, selvitetään vastaukset ja puretaan tulokset ryhmässä. Täällä puuttuu ryhmä ja viralliset tehtävät, mutta muuten tuntuu tutulta. Työpäivän aikana raapustan kynä sauhuten uusia sanoja, joskus sairauksia, joskus lääkkeitä, joskus ihan vain unkarilaisia nimityksiä esim. hoitotarvikkeille tai tiettyjä fraaseja. Kotiin päästyäni alkaa armoton surfailu netissä, kun yritän etsiä tietoa itselle uusista asioista, kerrata jo oppimiani ja unohtamiani perushoitojuttuja ja opiskella uusia sanoja tai fraaseja.

Tällä viikolla tutuksi ovat tulleet veriviljely ja niiden otto, lumbaalipunktio ja Cheyne-Stokes hengitys. Veriviljelyjä otetaan melkein päivittäin, heti jos jollain nousee lämpöä. Ikävä kyllä tuloksia ei aina saada riittävän ajoissa, kuten kävi myös lumbaalipunktio potilaalle. Punktion suoritti sairaalan neurologian ylilääkäri, joka oli erittäin opiskelijaystävällinen ja selitti koko toimenpiteen englanniksi. Olin melkein tippalinssissä, niin liikuttunut olin. Kaiken lisäksi hän ei tyytynyt vain tekemään toimenpidettä vaan kertoi sen mahdollisista komplikaatioista ja tenttasi meitä selkäydinnesteen määrästä ja uusiutumisesta.

Opiskelijat sen sijaan pitivät miniluennon Cheyne-Stokes hengityksestä, jota ilmeni eräällä potilaalla. Nimi oli outo, eikä suomenkielestä materiaalia aiheesta juuri löydy ainakaan internetistä, lähinnä vain viitteenä kerrottaessa unihäiriöistä, ylipainosta ja uniapneasta. Kuitenkin mielenkiintoinen ilmiö ja kivaa nippelitietoa tulevaisuuteen. Kiinnostuneimmille tiedoksi: wikipedia ei tuota koskaan pettymystä!

Osaston erikoisuus on, että hepariini, jota Suomessa käytetään laskimotukoksen ehkäisyyn ja hoitoon ihonalaisena pistoksena vatsanalueelle, pistetään Unkarissa milloin mihinkin sisältäen käsivarret, mahan alueen ja etureidet. Tosin Suomessakin etenkin pitkäaikaisessa hoidossa tai vatsanalueen muuten ollessa soveltumaton esim. ihonalaiskudoksen ollessa tulehtunut voidaan pistos laittaa reiteen tai pakaraan. Täällä pistopaikka kuitenkin vaihdetaan joka kerran, tosin en ole vielä keksinyt miten he tietävät mihin viimeksi on pistetty, sillä lääkevalmisteisiin ei ole sitä merkitty, eikä heillä ole mitään potilaspapereita mukana kierroksella.

Koska osastolla on paljon "vapaa"aikaa päätin käyttää senkin tänään hyödyksi ja opettelin unkaria muiden opiskelijoiden ohjauksessa. Vastavuoroisesti opetin heille suomea. Hyvinhän se heiltä luonnistui, joskin ässät hieman suhisivat ja vokaalit pitenivät. Hilpeyttä herättivät samalta kuulostavat sanat, joiden merkitykset olivat kuitenkin erilaiset. Paikallisten suosikki oli ehdottomasti suomalaisesta sairaalasta tuttu kuumekurva, sillä kurva Unkarissa tarkoittaa ilotyttöä. 

Huomenna vuorossa taas vapaata, joskin taitaa kulua ruuanlaiton ja opiskelun merkeissä. Viikonlopuksi nokka kohti Budapestia!