Kuten edellisestä merkinnästä saattoi aistia, olin melko kiukkuunen aamusella sairaalalta tullessani. Nyt haluan esittää pahoitteluni kaikkia niitä kohtaan,jotka aamulla kirosin maanrakoon. Juhlat todella alkoivat klo 8.00 ja kun puoli yhdeksän jälkeen menin takapihalla sijaitsevalle terassialueelle oli viinit lämpenemässä ja sika pöydällä valmiina pilkottavaksi. Huisaaa!
Täytyy sanoa, että en tiedä parempaa tapaa viettää päivää kuin pilkkomalla possua, leipomalla skonsseja, juomalla lämmintä viiniä, jutelemalla ihmisille ja nauttimalla auringonpaisteesta. Sain myös maistaa vihdoin ja viimein kotitekoista Pálinkaa. Toisaalta nauratti, kun paikalliset kysyivät haluanko myös pilkkoa possua ja tietenkin kohteliaisuudesta suostuin, siinä sitten pilkoin possua kaikkien katsoessa ja taputtaessa. Luulivat varmaan etten oo ikinä ennen raakaa lihaa nähnyt. Sain myös puristella etikkaa pois kaaliraasteesta ja tehdä skonsseja alusta loppuun asti. Sääli kun en niitä voinut maistaa. Paikallinen possu-kaalipata kuitenkin oli hyvää. Lisäksi he tekivät possun lopusta makkaraa. Yleensä olen hieman skeptinen epämääräisiä suolimakkaroita kohtaan, mutta nyt täytyy sanoa että onneksi maistoin. Makkara maistui lähinnä mausteiselta murekkeelta ja riisiltä ja oli sanoinkuvaamattoman hyvää! Ihastuin myös paikalliseen lämpimään viiniin, joka on siis lämmitettyä punaviinia maustettuna kanelilla, sokerilla, pippurilla, inkiväärillä ja neilikalla. Maistui siis aikalailla punaviiniglögiltä.
Kuitenkin ehkä koko juhlien paras hetki oli, kun luokseni tuli poika ja kysyi suomeksi "mitä kuuluu". Pojan äiti on sairaanhoitaja ja asunut Suomessa nyt 4 vuotta, tämän vuoksi poikakin oppinut hieman suomea. Oli hauskaa jutella, kun hän ei juuri puhunut englantia, joten juttelimme suomen ja unkarin sekoituksella. Aivan mahtavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti