Lupailin paikallisille ja turkkilaisille, että kokkailisin joku kerta heille suomalaista ruokaa. Koska tänään oli vapaa, päätin tehdä sen tänään! Aamulla heräsin jo kukonlaulun aikaan pyykkäämään ja siivoamaan. Tämän jälkeen suuntasin kohti kaupunkia metsästämään tattarijauhoja karjalanpiirakoihin ja lihaa klimppisoppaan. Ajattelin ostaa jotain tyylikkäästi torilta, mutta tyydyin kuitenkin SPAR -marketin valikoimaan, koska siellä luki mitä lihaa mikäkin on. Tattarijauhoja en kuitenkaan löytänyt. Muutenkin jauhovalikoimat melko heikot suomen vastaaviin verrattuna, missä on perunajauhot, leipäjauhot, puolikarkeat jauhot, ohrajauhot, kaurajauhot, hiivaleipäjauhot ja ruisjauhot!?!. Täällä valikoimissa oli lähinnä kolmea erilaista vehnäjauhoa ja pussitkin olvanansa pieniä. No, mutta löysin kuitenkin tummempaa gluteenitonta "leipäjauhoa", jonka päätin ostaa. Tarvitsin myös puuroriisiä, jonka metsästäminen oli lähes yhtä hankalaa kuin jauhojen. Kun vihdoin sain tavarat kassalle VISA irtisanoi JÄLLEEN itsensä. Hankin kortin vartavasten reissua varten, ettei tule ongelmia toimivuuden kanssa mutta ei, Visa on temppuillut tämän reissun aikana enemmän kuin rakas electronini koko elinaikanaan. Jokaisessa kaupassa korttia pitää vinguttaa montakertaa ennenkuin koneet suostuvat sen hyväksymään. Aloin jo epäillä, että tilini on salaa tyhjennetty, mutta onneksi mitään hälyyttävää ei ollut nähtävissä. Automaateilla kortti on kuitenkin aina toiminut moitteettomasti. Missä lie vika, täytynee kaivaa taas elcetroni käyttöön.
Takaisin ruuanlaittoon.. Päivän menu sisälsi siis klimppisopan, makaroonilaatikkoa, karjalanpiirakoita ja pannaria ja juomapuolelle valitsin kotitekoisen fisun, jonka laitoin jo eilen sekoittumaan.
Vaikka kaikki päivän ruuat olivat tavallaan todella helppoja valmistettavia niin jotenkin sain uhrattua aikaa niiden tekemiseen n. 7 tuntia. Sisältäen siis tiskit ja uunissa olot ajat. Hullua. Tosin innostuin ehkä hieman liikaa keittelemään sitä karmean näköistä luista läski-liha palaa, jollaiseen en suomessa olisi koskenut, mutta joka oli mainio lihaliemeen. Ostin myös itse pilkottavat keittovihannekset joihin uhrautui paljon aikaa surkean veitseni vuoksi. Loppujen lopuksi keitosta tuli kuitenkin loistavaa! Tykästyin myös ehkä hieman liikaa laakerinlehtiin ja mustapippuriin, koska tuutorini meinas, että vähän liian mausteista hänen makuunsa. Muuten porukka söi kiltisti lautasensa tyhjiksi. Itse rakastuin klimppitaikinaan raakana, olisin voinut syödä koko taikinan silleensä.
Karjalanpiirakat ovat omalukunsa. Tavallaan niin helppoja tehdä, tavallaan ihan mahdottomia. Aina tulee tehtyä liikaa tai liian vähän puuroa, tässä tapauksessa liikaa. Tosin olen ylpeä, ettei puuro palanut pohjaan! Gluteenittomat leipäjauhot sisälsivät siemeniä, jotka olivat hieman hankalat karjalanpiirakoita rypyttäessä, mutta eivät ne juuri makua haitanneet. Kovin kauniita niistä ei tullut, mutta ihan kohtuullisen hyviä ja kelpasi muillekkin. Munavoin kanssa meinas käydä vähän nolosti. Vein munat kiehumaan ja tulin huoneeseeni datailemaan. Noin vartin päästä muistin, että munat olivat yhä kiehumassa ja ryntäsin keittiöön. Joku ne oli onneksi jo pelastanut hellalta ja vain toinen oli ehtinyt räjähtää, mutta näitä sattuu!
Nyt väsymys on suunnaton ja huomenna sairaalalle, oli kuitenkin hauska ilta ruuan parissa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti